Suomalainen rippikoulu on menestystarina 

Jouko Porkka

Suomessa rippikoulu on osa nuorisokulttuuria ja se kuuluu edelleen luonnollisena asiana nuorten elämään. Näin ei välttämättä ole kaikkialla Euroopassa. Suomessa rippikoulun käy edelleen kolme neljästä rippikouluikäluokkaan kuuluvasta. Vaikka pientä laskua on havaittavissa, vertailu muiden maiden rippikouluihin ja rippikoululaisiin on osoittanut suomalaisille, miten moni asia on meillä hyvin. Seurakunnat, rippikoululaisten kotiväki, mutta myös rippikoulunuoret itse arvostavat rippikoulua. Tämä näkyy muun muassa siinä, että rippikoulupojista lähes puolet ja -tytöistä lähes kaksi kolmasosaa on päättänyt käydä rippikoulun jo alakoulussa ollessaan.  

Rippikoulun käy enemmistö suomalaisista nuorista 

Kuvio 1 osoittaa rippikoulun kävijöiden osuuden 15-vuotta täyttävistä nuorista neljässä Pohjoismaassa vuosina 1991–2022. Kuviossa kiinnittää huomiota erityisesti Ruotsi. Siellä rippikoulun suosion lasku käynnistyi jo ennen kuvion tarkastelujakson alkua. Vuonna 1970 Ruotsissa kävi rippikoulun vielä 81 prosenttia ikäluokasta. Vaikka Ruotsissa tehdään laadukasta rippikoulutyöstä, rippikoulun käyjien määrä vähenee lähes prosentilla joka vuosi. Vaikuttaa siltä, että kun jokin lakkaa olemasta osa nuorisokulttuuria, sen suosion laskua on vaikea pysäyttää.  

Kuvio 1. Rippikoulun osallistumisprosentit Pohjoismaissa vuosina 1991–2022. (Ilg, 2024, pp. 41–43) 

Norjassa humanistinen rippikoulu on erityisen suosittu. Humanistisen vaihtoehdon, joka vastaa Prometheus-leirejämme, käy Norjassa vuosittain noin 15 prosenttia rippikouluikäisistä. Mikäli tämä otetaan huomioon, on Norjankin prosenttiosuus varsin lähellä Suomea ja Tanskaa. Suomen kohdalla on hyvä huomata, että vuodesta 2017 lähtien rippikoulun kävijäosuus on laskettu 15-vuotiaiden ikäluokasta. Tätä ennen prosenttiin sisällytettiin myös 16-vuotiaat ja aikuisena rippikoulun kävijät. Vanhalla laskutavalla rippikoulun kävijämäärä olisi muutaman prosenttiyksikön nykyistä korkeampi. 

Miksi rippikoulu on suosittu? 

Suomalaisen rippikoulun suosion takana on monta tekijää, joita pidämme itsestäänselvyyksinä. Kansainvälinen rippikoulututkimus on osoittanut kuitenkin meille itsestään selvien asioiden olevan monissa maissa ja kirkoissa erikoisuus. Osaava ja koulutettu henkilökunta, seurakuntien leirikeskukset ja seurakuntien rippikoululle antama tuki ovat tärkeitä rippikoulun menestystekijöitä maassamme. Tällaiset resurssit ovat poikkeus kansainvälisessä vertailussa.  

Näiden lisäksi rippikoulun menestyksen tae ovat leirimuotoisuus ja isostoiminta, jotka ovat suomalaisia innovaatioita. Rippileirejä voitaisiin tuskin järjestää ilman isosia ja ilman leirimuotoista rippikoulua meillä tuskin olisi isostoimintaa. Kaikki rippikoulusta jotain tietävät ymmärtävät toki, että isoset ovat ensisijassa aputyövoimaa, joka luo ilmapiiriä ja on  samastumiskohteena  nuoremmille. Samalla he ovat vielä itsekin oppimassa asioita, joita rippikoulussa opetetaan. Vuoden 2025 rippikoulukyselyssä kuusi kymmenestä isosesta totesi, että he oppivat rippikoulussa uusia asioita kristinuskosta ja kolme neljästä, että rippikoulussa käsiteltiin heidän elämänsä kannalta tärkeitä asioita. Vielä hiukan useampi isosista arvioi, että isosena toimiminen on vahvistanut heidän henkistä hyvinvointiaan ja yli puolet, että heidän uskonsa Jumalaan vahvistui rippikoulun aikana. 

Rippikoulututkimus 

Rippikoululaisilta ja isosilta on koottu kyselyaineisto vuosittain vuodesta 2019 alkaen. Aineiston keruu perustuu voimassa olevaan rippikoulusuunnitelmaan. Vuonna 2017 käyttöön otetun suunnitelman teon yhteydessä todettiin, että ajantasainen tutkimusaineisto rippikouluista ja rippikoululaisista on keskeinen rippikoulun kehittämisen väline. Vuonna 2018 kyselyä pilotoitiin muutamissa seurakunnissa ja vuonna 2019 tutkimus käynnistettiin valtakunnallisesti. Vuonna 2025 kyselyyn vastasi jo puolet kaikista Suomen rippikoululaisista! Kaikkiaan kyselyyn on vastannut seitsemän vuoden aikana jo miltei 130 000 rippikoululaista.  

Rippikoulututkimus on tarjonnut seurakunnille palautetta rippikoululaisilta ja pitkittäisaineiston, jolla eri vuosien rippikouluisten ja isosten kokemuksia ja ajattelua voidaan verrata – tietenkin sillä edellytyksellä, että kaikki seurakunnan rippikoulut mahdollistavat kyselyyn vastaamisen. Joissakin seurakunnissa kyselyyn vastaavat lähes kaikki rippikoululaiset ja isoset, joissakin vain yksittäinen rippikouluryhmä on mahdollistanut vastaamisen. Kyselyyn vastaaminen on luonnollisesti isosille ja rippikoululaisille vapaaehtoista. Olisi kuitenkin tärkeää, että kaikissa rippikouluryhmissä vastaamiseen kannustettaisiin ja kyselyä ylipäätään pidettäisiin esillä. 

Palautetiedon lisäksi kysely antaa ainutlaatuisen pitkittäisaineiston rippikoululaisista ja isosista. Aineisto on mahdollistanut muun muassa korona-ajan vaikutuksen mittaamisen, nostanut esille tyttöjen ja ei-binääristen huonovointisuuden, osoittanut poikien uskonnollisen kiinnostuksen voimakkaan lisääntymisen ja myös parin viime vuoden aikana tyttöjen uskonnollisen kiinnostuksen lisääntymisen. Ilman koottua aineistoa emme ehkä edes olisi havahtuneet muutokseen puhumattakaan siitä, että ymmärtäisimme sen voimakkuuden.  

Suomalaisen rippikoulututkimuksen ohella on toteutettu vuosina 2008, 2013 ja 2022 laaja kansainvälinen tutkimus, johon osallistui rippikoululaisia protestanttisista kirkoista Pohjoismaissa sekä Saksassa, Sveitsissä, Unkarissa ja Itävallassa. Kyselyihin vastasi eri vuosina 10 000–30 000 nuorta ja tuhansia työntekijöitä, joista suomalaisia vastaajia oli jokaisessa aineistossa yli 2000. 

Johtopäätökset – mitä tämä kertoo? 

Suomalainen rippikoulu on menestystarina. Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi ajantasainen tutkimusaineisto ja siihen pohjautuva, jatkuva tutkimus on yksi työn menestystekijä. Kiitos kuuluu jokaiselle, joka on osallistunut tutkimusaineiston kokoamiseen. Se on äärettömän tärkeää työtä. Kiitos myös Kirkkohallitukselle, josta rippikoulun valtakunnallista tutkimus- ja kehittämistyötä koordinoidaan ja josta se mahdollistetaan. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin jokaiselle rippikoulutyötä tekevälle. Työ on tärkeää kirkon tulevaisuudelle, seurakunnille ja ennen kaikkea rippikoulua käyville nuorille.  

Jouko Porkka

Kirjallisuutta 

Porkka, J. & Tervo-Niemelä, K. (2025). Nuorten vahvistuva usko ja rippikoulu 2019–2025: Mitä rippikoulututkimus kertoo nuorten uskonnollisuuden muutoksesta? Teologia.fi:  Akateemisen teologian näkökulmia ajankohtaisiin tutkimusaiheisiin. Noudettu osoitteesta: https://teologia.fi/teema-arkisto/teema-2025-3-nuorison-muuttuvat-arvot/  

Porkka, J., & Tervo-Niemelä, K. (2024). Poikien usko vahvistunut edelleen — seuraavatko tytöt perässä? Pitkittäistutkimus rippikoulunuorten suhteesta kristilliseen uskoon ja rippikoulun vaikutuksesta siihen. Uskonto, katsomus ja kasvatus, 4(1). Noudettu osoitteesta: https://journal.fi/ukk/article/view/154948/100247 

Ilg, W., Hees, M., Hellas, E., Sæbø Rystad, L., Schlag, T., & Simojoki, H. (Eds.). (2024). Developing confirmation work in Europe: Empirical findings and perspectives for post-pandemic time. Third international study (pp. 275–290). Gütersloh. https://konfirmandenarbeit.eu/en/articles-and-books/