Diakonian ja kasvatuksen barometrin 2026 tulokset haastavat kasvatustyötä tekevät tunnistamaan lasten ja nuorten kasvavaa eriarvoisuutta

Minna Valtonen

Syyskuun alussa julkaistu Diakonian ja kasvatuksen barometri 2026 tarjoaa tietoa ajankohtaisten ilmiöiden näkymisestä seurakuntien käytännön työssä. Tutkimuskohteena olivat diakonian ja kasvatuksen työaloille yhteiset teemat: hengellinen elämä kirkon työntekijänä, työhyvinvointi, organisaatio ja kehittäminen, verkostoyhteistyö, osallisuus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen, leiri- ja retkityö sekä digitaalisuus ja mobiililaitteet seurakuntatyössä.

Tutkimusaineisto perustuu loppuvuonna 2025 kaikille seurakuntien diakonian ja kasvatuksen työntekijöille lähetettyyn kyselyyn. Vastaajia oli 835.

Kysely suunniteltiin monialaisena yhteistyönä

Tämän tyyppisen tutkimushankkeen toteuttaminen edellyttää huolellista suunnittelutyötä. Barometritutkimuksen ohjausryhmä käynnisti työskentelynsä jo alkuvuonna 2025. Ohjausryhmään kuului edustajia kirkkohallituksesta, Diakonian tutkimusseurasta, Uskonnon, katsomuksen ja kasvatuksen tutkimusseurasta, Diakoniatyöntekijöiden liitosta sekä Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat – ammattiliitosta.

Kyselylomakkeen luonnostelu oli jo hyvässä vauhdissa syyskuussa 2025, kun varsinainen barometritutkijoiden joukko eli Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) seitsemän ylemmän amk-tutkinnon opiskelijaa liittyi mukaan hankkeeseen. Koska opiskelijat olivat kirkon nuorisotyönohjaajia ja diakoniatyöntekijöitä, heillä oli omaan työkokemukseensa perustuvaa tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä ja miten työntekijöiltä kannattaa kysyä. Kyselylomake muokkautui tutkijoiden ja ohjausryhmän yhteistyönä.

Opiskelijoiden tekemää tutkimustyötä luotsasi neljä Diakin tutkijaa. He ja opiskelijat muodostivat Barometritutkijoiden ryhmän, joka tapasi säännöllisesti pohtimaan aineiston analyysiin ja tulosten raportoimiseen liittyviä kysymyksiä. Tällainen tutkimushankkeen toteuttamisen tapa on jo aiemmin osoittautunut toimivaksi. Se mahdollistaa käytännön työkenttää tuntevien ammattilaisten ja akateemisen tutkimuksen välillä hedelmällisen vuoropuhelun, jossa kaikki voivat oppia uutta. Kirkkohallituksen myöntämä rahoitus oli puolestaan edellytys Diakin opettajien työpanokselle suunnittelussa, yhteiskirjoittamisessa ja julkaisun viimeistelyssä.

Barometrin tulokset kertovat arjen ongelmista

Ajankohtaiset ilmiöt ja kehitystrendit näkyvät kirkon työssä. Tämän barometrin tuloksissa esiin nousi muun muassa pienituloisten ihmisten ahdinko ja lapsiperheköyhyyden lisääntyminen.

Toki tulokset kertovat paljon muustakin, esimerkiksi seurakuntien työntekijöiden työhyvinvointiin liittyvistä positiivisista signaaleista, laajasta verkostoyhteistyöstä, leirityön merkityksellisyydestä sekä digitalisaation vaikutuksista ja mahdollisuuksista. Tässä blogitekstissä keskityn kuitenkin tarkastelemaan niitä tuloksia, joissa näkyvät Suomen talouden tasapainottamiseksi tehdyt leikkaukset, sillä ne edellyttävät mielestäni erityistä huomiota ja yhteiskunnallista keskustelua.

Sosiaaliturvan leikkaukset ovat monessa kohdassa osuneet niihin, joilla on jo entuudestaan ollut ongelmia esimerkiksi työttömyyden tai mielenterveysongelmien kanssa. Aiemmin taloudelliset huolet ovat näkyneet pääasiassa diakoniatyöntekijöiden työssä, mutta tämän barometrin tulokset kertovat, että myös kasvatuksen työntekijät kohtaavat lapsiperheköyhyydestä aiheutuvia ongelmia. Kyselyyn vastannut nuorisotyönohjaaja kiteyttää tilannetta näin:

… Esimerkiksi leireillä huomaa ja kuulee ruuan määrään liittyviä eroja kodeissa. Monilapsisten perheiden ja siellä vanhempien sisarusten pärjääminen huolettaa ehkä eniten (omien tulonlähteiden ja vastuun suhteen), mutta toisaalta ihan sekin, jos perheillä ei ole varaa syödä kunnolla lämmintä ruokaa… (Nuorisotyönohjaaja, Mikkelin hiippakunta)

Järjestöihin kohdistuneet leikkaukset näkyvät keskeisten diakonia- ja kasvatustyön yhteistyökumppaneiden resurssien niukentumisena tai peräti katoamisena. Seurakuntien työntekijät joutuvat kannattelemaan ihmisiä tilanteissa, joissa he eivät enää saakaan apua tutun järjestön toiminnasta tai hyvinvointialueelta. Varsinkin nuorten mielenterveyskuntoutujien tilanne nousee vastauksissa esille.

Diakonian taloudellisen avun vastaanotolla tulee esille nuorten mielenterveyskuntoutujien toimintaa järjestävän järjestön erinomaisen toiminnan loppuminen. Nuorille tuttu toiminta ja paikka loppui. Ei ole mitään turvallista paikkaa minne mennä. (diakoniatyöntekijä, Mikkelin hiippakunta)

Uutena diakoniatyön asiakasryhmänä vastauksissa nostetaan esille kansainväliset opiskelijat. Korkeat lukukausimaksut, nousseet elinkustannukset ja vaikea työllisyystilanne ovat aiheuttaneet erityisesti EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulleille opiskelijoille ylitsepääsemättömiä taloudellisia ongelmia.

Tulokset korostavat tarvetta tunnistaa lasten ja nuorten eriarvoistumisen ilmiöitä osana kasvatustyötä

Pienituloisten ja köyhien perheiden tilannetta on seurakunnissa otettu huomioon muun muassa leirimaksuja alentamalla. Seurakuntien leirit voivat olla monille ainoita mahdollisuuksia ”päästä hetkeksi muihin maisemiin pois kotoa esim. vaikeista perheolosuhteista”, kuten eräs varhaiskasvatuksen työntekijä kirjoittaa. Lisäksi seurakuntien varhaiskasvatus ja nuorisotyö tarjoavat lapsille ja nuorille myös muuta maksutonta toimintaa.

Tulokset haastavat mielestäni laajemminkin kasvatuksen ammattilaisia pohtimaan, miten kasvava eriarvoisuus otetaan huomioon lasten, nuorten ja perheiden kohtaamisissa. Todennäköisesti perheiden taloudellinen ahdinko sekä lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmat vaikuttavat esimerkiksi oppimistuloksiin ja tulevaisuususkon rakentumiseen. Millaisilla toimilla ammattilaiset voivat vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta ja toivoa tilanteissa, joissa positiiviset näköalat katoavat uhkakuvien taakse? Ajattelen itse, että ratkaisujen etsiminen edellyttää eri toimijoiden välistä yhteistyötä.

Barometrin mukaan kirkon kasvatuksen työntekijöille kuntien varhaiskasvatus, perusopetus ja nuorisotyö ovat tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. Seuraavaksi eniten he tekevät yhteistyötä järjestöjen kanssa. Olisi tärkeää kartoittaa sellaisia tähän monialaiseen yhteistyöhön sisältyviä voimavaroja, joilla on mahdollista tukea lasten, nuorten ja perheiden yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia.

Seurakuntien diakonian ja kasvatuksen työntekijöillä on usein näköalapaikka ihmisten arkeen ja siihen liittyviin hiljaisiinkin signaaleihin. Sitä tietoa kannattaa hyödyntää.

Minna Valtonen, TT, yliopettaja Diakonia-ammattikorkeakoulu