Katja Castillo

Pienellä on väliä – pedagoginen filosofia syventymässä kuoleman kysymyksiin 

Kuolema ja kuoleminen ovat kasvatuksessa haastavia teemoja, sillä yleisesti kasvatus keskittyy pohtimaan hyvän elämän edellytyksiä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) mainitsee kuoleman vain uskonnon sisältöalueiden kuvauksissa vuosiluokilla 1–2, mikä kertoo osaltaan siitä, miten marginaalinen aihe kuolema peruskoulussa on. Samalla monilajinen kuolema on uutisvirrassamme arkinen teema, kun maailman poliittinen tilanne, ilmastonmuutos sekä luontokato nostavat esiin kuolemisen ilmiönä, joka koskettaa meitä kaikkia, myös lapsia.  

Missä ja miten sitten keskustella kuolemasta lasten kanssa? 

Suomen akatemian rahoittama Small Matters -hanke on keskittynyt tutkimaan monilajista kuolemaa ja kuolemista filosofisena kysymyksenä peruskoulun alkuopetuksessa. Teoreettisesti hanke ammentaa jälkihumanistisesta ajattelusta, jossa pyritään purkamaan liiallista ihmiskeskeisyyttä ja asemoimaan ihminen uudelleen osaksi monilajista maailmaa. Tämän vuoksi hankkeessa ei tarkastella kuolemaa yksinomaa inhimillisen kuoleman kautta, vaan laajemmin keskusteluihin on otettu mukaan eläimet, kasvit ja mikroskooppisen pienet kuolemat. Hankkeen nimenmukaisesti pienellä on väliä ja pieni materialisoituu. 

Tutkimushanke rakentuu filosofiaa lasten kanssa (P4C) -menetelmän varaan. Filosofiaa lasten kanssa, tai toisin sanoen pedagoginen filosofia, ravistelee kasvatuksen valtarakenteita (Michaud & Välitalo, 2016) ja tavoittelee oppimistilanteiden demokraattista vallanjakoa. Menetelmän keskiössä on yksittäisen oppijan tai opettajan sijaan ajatteleva yhteisö, joka yhteisesti valitsee tutkimuskeskusteluun ryhmää kiinnostavan kysymyksen. Näin ollen menetelmässä annetaan tarkoituksellisesti tilaa oppilaiden omille kysymyksille, joita opettaja kutsuu esiin kiinnostavien virikkeiden kautta. Hankkeessa virikkeet ovat vaihdelleet kuvakirjoista, taideteoksiin ja kenttätyöskentelyihin. Kenttätyöskentelyt ovat tapahtuneet yliopiston laboratoriossa sekä hautuumaalla. 

Olemme hankkeen aikana havainneet, että lapset ovat kiinnostuneita pohtimaan elämän rajallisuutta hyvin moninaisin keinoin. Tämä käy ilmi muun muassa hankkeen pedagogisen dokumentaatiosta (nettisivut), joka on saatettu avoimesti laajan yleisön nähtäville.  Pedagoginen dokumentaatio tuo nähtäville lasten moninaisia taideluomuksia, pohdintoja ja kysymyksiä, ja avaa monilajiseen kuolemaan lasten näköaloja. Taideluomukset myös ilmentävät hyvin, mitä tarkoitetaan sillä, että lapset ajattelevat piirtäen filosofisesti. Filosofinen ajattelu materialisoituu käsien kautta muovailtuihin hautakiviin ja hautuumaihin. 

Hankkeen osatutkimuksista viimeisin julkaistiin kuluneen vuoden alussa (Murris & Castillo, 2026). Artikkelin ytimessä pohdimme filosofisesti sitä, miten käsityksemme vastuullisesta vastaamisesta kuoleman kysymyksiin ovat tulleet haastetuiksi hankkeen aikana. Tämä näkyy tutkimusartikkelissa esiin nostetun Aatun tavassa suhtautua kuolemiseen. Argumentoimme, että Aatu ilmentää vastuullista ajattelua, syventymistä kuolemisen ilmiön äärelle ajan kanssa kuin ajatusleikkiin uppoutuen. Lapsen ajattelun pedagoginen tukeminen merkitseekin ajan antamista ajatusten kehkeytymiselle monimenetelmällisesti. Filosofisen keskustelun virittäminen taidemateriaaleilla ja kenttäretkillä, kuten hautuumaakävelyllä, antaa lapsille mahdollisuuden sekä esittää kuolemaan liittyviä kysymyksiä että lähteä hahmottelemaan vastauksia tutkailevana ajattelevana yhteisönä. (Murris & Castillo, 2026.) 

Siis, miten ja missä keskustella kuolemasta lasten kanssa? 

Pedagoginen filosofia vaikuttaa menetelmältä, jossa lapset saavat keskusteluttaa vaikeaksi koettua aihetta yhdessä ajatellen. Menetelmä antaa mahdollisuuden ottaa kuolema filosofisen tutkailun kohteeksi niin luokkahuoneessa kuin koulun ulkopuolelle laajennetuissa oppimisympäristöissä. Opettajalta menetelmä pyytää toisaalta virittäytymistä pienen äärelle, ja toisaalta rohkeutta nostaa näkyväksi sellaisetkin kysymykset, joihin vastaaminen tuntuu jo lähtökohtaisesti melkein mahdottomalta. Samalla haluamme muistuttaa lasten kanssa työskenteleviä näkemään lapset kanssa-ajattelijoina. 

Yllämainittuun artikkeliin liittyvässä ääniaineistokatkelmassa Aatu lausahtaa ”olipa muuten hauska homma” (ks. Murris & Castillo, 2026). Monilajisen kuolemisen äärelle pysähtymisen ei tarvitse olla raskasta ja herättää yksinomaan murheen tai surun tunteita. Lasten ajatuksiin syventyminen osoittaa, että lapset ovat hyvin kykeneviä pohdiskelemaan elämän ja kuoleman suuria kysymyksiä tavoilla, jotka ilmentävät luovuutta ja merkitysvoimaisuutta. 

Katja Castillo

Kirjoittaja työskentelee Oulun yliopistossa yliopisto-opettajana vastaten varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen sekä perusopetuksen uskonnon ja etiikan didaktiikan opetuksesta, ja toimii lisäksi tutkijatohtorina Small Matters -hankkeessa, jossa hän tutkii monilajista kuolemaa ja kuolevaisuutta filosofisena kysymyksenä erityisesti Philosophy for Children -menetelmää kehittäen

Lähteet 

Murris, K., & Castillo, K. (2026). Responding to the ‘small’: thinking-with Karen Barad and Emmanuel Levinas about death and dying in times of ecological crises. Ethics and Education, 1–19. https://doi.org/10.1080/17449642.2026.2642950 

Michaud, O. & Välitalo, R. (2016) Authority, democracy and philosophy: the nature and role of authority in a community of philosophical inquiry. Teoksessa Rollins Gregory, M., Haynes, J., & Murris, K. (toim.) The Routledge International Handbook of Philosophy for Children (1.painos). Routledge. https://doi.org/10.4324/9781315726625  

Small Matters -hankkeen nettisivut: https://small-matters.com/ 

Hankkeen pedagoginen dokumentaatio: https://small-matters.com/data/